Olen seurannut Nelosen Maria! -talk show’ta ensimmäiseltä kaudelta asti. Röökimuija ja Naisen kanssa -sarjakuva eivät oikein naurata, mutta Marian persoona ja mielenkiintoiset vieraat ovat lämmittäneet mieltä. Maria uskaltaa kysyä vierailtaan asioita, joita muut eivät kehtaa lausua ääneen, ja on tähän asti vaikuttanut fiksulta tyypiltä.

Eilisen jakson perusteella Maria vaikutti valitettavasti kaikkea muuta kuin symppikseltä ja fiksulta. Vieraina olivat kirjailija Sofi Oksanen ja Täällä Pohjantähden alla -elokuvan ohjannut Timo Koivusalo. Maria ei jättänyt arvailujen varaan, mitä heistä ajatteli. Sofi Oksasta hän myötäili ja kiitteli haastattelun alusta loppuun. Kirjailija sai rauhassa puolustella sanomisiaan tanksalaisessa televisio-ohjelmassa, haukkua lehdistön ja morkata suomalaisia miehiä vielä vähän lisää.

Timo Koivusalo sai Marialta kottikärryllisen kuraa niskaansa. Maria syytti, että Täällä Pohjantähden alla -elokuvasta puuttuu sanoma ja ote nykypäivään. Kun Koivusalo kysyi, onko Maria nähnyt elokuvaa ollenkaan, juontaja vastasi: “Ei mulla oo aikaa kattoo kolmen tunnin leffoi”.

Hetkinen. Jos talk show’n aiheeksi on valittu tietty elokuva, eikö sen katsominen olisi työn puolesta varsin suotavaa, etenkin jos elokuvan aikoo teilata täysin? En ole Koivusalon suurin fani itsekään, mutta elokuvan haukkuminen sitä edes näkemättä on kohtuutonta. Onneksi Koivusalon kantti kesti loppuun asti ja hän tarjosi huonoista lähtökohdista huolimatta ohjelman parhaat hetket.

Katso uusin Maria! Ruutu.fi -palvelusta ja kerro, millaisia ajatuksia se herätti!

Kuva: Marian nettisivut

En tainnut turhaan hehkuttaa Huippumalli haussa -kokelas Nannan voiton puolesta. Tämänviikkoinen jakso antoi vielä roimasti lisää uskoa hänen lahjoihinsa. Nanna on onnistunut tähän mennessä nappiin joka kuvauksissa ja on hämmentävän muuntautumiskykyinen. Pidän myös hänen asenteestaan. Kun kisasta tippunut Laura arvosteli Suvia ilmiselvän kateellisena vähän joka käänteessä, Nanna toivoi ujolle kilpakumppanilleen vain parasta.

Uusimmassa jaksossa mielenkiintoisinta oli Janice Dickinsonin yllätysvierailu mallien asunnolla. Ennen kyläilyä mallimamma oli nautiskellut hotellihuoneessaan aimo annoksen lääkkeitä ja alkoholia, minkä johdosta soperteli sekavia ja rojahti asunnon rappusilta alas. Jalkansa loukannut Dickinson vaati erityiskuljetusta sairaalaan vedoten siihen, että on seksisymboli. Sairaalassa hän vaati erityishoitoa, minkä henkilökunta eväsi tarpeettomana. Jos jakso jäi väliin, voit katsoa sen Nelosen netti-TV:stä.

Dickinson selvisi onneksi vakavitta vammoitta, pyysi käytöstään anteeksi ja veti Suomen Huippiksen tähän mennessä antoisimman tuomaroinnin. Vaikka nainen on päästä varpaisiin asti leikelty, järkyttävän rääväsuinen, ilmeisen käytöshäiriöinen ja sosiaalisesti kyvytön, hän tarjoaa kyllä mitä parasta tv-viihdettä. Oikeassa elämässä en haluaisi ikinä törmätä janiceihin, mutta televisioon heidäntyyppisiään persoonia tarvitaan. Etenkin suomalainen tosi-tv on välillä niin jäyhää ja eleetöntä katseltavaa, että värikkäitä persoonia todella kaivataan sekoittamaan pakkaa.

Kuvat: nelonen.fi/huippumalli, internetmarketingreview.com

Katsoin tänään Nelosen Netti-tv:stä tuoreen Huippumalli haussa -jakson. Tämän otoksen nähtyäni rummutan loppuun asti Nannan voiton puolesta. Hän on kuin nuori versio Kate Blanchettista!

Kuva: nelonen.fi/huippumalli

No, Dexter. Jo kättelyssä on syytä huomioida, että normaalisti inhoan kaikkea väkivaltaan ja vereen liittyvää. Kun siis nimenomaan ihmismielen pimeistä sopukoista tarinansa ammentava sarja onnistuu koukuttamaan minut, siinä on pakko olla jotain erityistä.

Se jokin erityinen on samainen asia, jota huutelin Tukka auki -hahmojen perään. Dexterin hahmoissa on luonnetta! Yksikään heistä ei ole yksiulotteisesti hyvä tai paha – ei edes päähenkilö itse, vaikka sarjamurhaaja onkin. Ykköskausi oli minulle vähän liian karmiva, mutta parhaillaan Nelosella pyörivä toinen kausi on koukuttanut pahasti. Olen vältellyt spoilereita viimeiseen asti ja tähän saakka jokaisen jakson käänteet ovat tulleet yllätyksenä.

Tässä muutama hahmo, joiden persoonat erityisesti kiehtovat:

	Dexterin sisko Deborah Morgan Deborah on yhtä aikaa herttainen ja epävarma ja toisaalta piinkova poliisi, joka kiroilee kuin tukkijätkä ja tähtää korkealle.
	Dexterin AA-tukihenkilö ja rakastajatar Lila Debrahin osuvan kuvauksen mukaan Lila on ällöttävä, kalpea, brittiläinen tissivampyyri, joka on vampannut hänen veljensä. Epätoivo ja mielenterveysongelmat tuntuvat ajavan Lilaa äärimmäisiin tekoihin.
	Konstaapeli Doakes Sarjan kieroutuneessa maailmassa äärimmäisen oikeudentuntoinen ja terävä-älyinen Doakes on se paha jätkä, koska haluaa sarjamurhaaja-Dexterin rautoihin.
	… sekä tietenkin itse Dexter Saako tästä hahmosta edes pitää? Onko hänellä tunteita vai ei? Kovin on ristiriitainen veikkonen tämä Dexter.

Kuvat: yahoo.com

MTV3 hemmottelee suomalaisia naisia kotimaisella versiolla Sinkkuelämää-sarjasta. Näyttävästi markkinoitu Tukka auki kertoo kolmikymppisestä Annasta (Miina Maasola), joka löytää runoilija-filosofimiehensä (Oskari Katajisto) pelehtimästä kahden naisen kanssa omassa sängyssään. Siitä poikii avioero, uusi alku ja villi sinkkuelämä.

Ensimmäinen jakso pärähti ruutuun maanantaina ja ryhdyin katsomaan sitä innoissani. Roolihahmojen stereotyyppisyys aiheutti kuitenkin nopeasti pettymyksen. Tottakai kolmikymppisellä naisella on vauvakuume ja miehellä sitoutumiskammo. Tietenkin se on mies, joka pettää. Sinkkuystävä on uhkea blondi, jolla on satunnaisia suhteita ja huoleton elämänasenne -kuinkas muutenkaan. Pari homoakin saatiin mukaan kuvioihin, heillä oli trendikäs asunto ja onnellinen suhde.

Toivottavasti roolihahmot saavat ajan mittaan vähän lisää syvyyttä, stereotyypit kun ovat yleensä aika onttoja samaistumiskohteita. Annan hahmoon kaipaisin kilokaupalla lisää puhtia ja persoonaa sekä näyttelijätyöhön rohkeampaa ulosantia. Annalla ei ensimmäisessä jaksossa ollut montaakaan repliikkiä eikä niissä vähissäkään mitään omaperäistä tai kliseistä poikkeavaa. Voi tosin olla, että sillä korostettiin muutenkin alistuneeseen asemaan tottuneen naisen olemusta.

Kaikesta huolimatta aion katsoa myös ensi viikon jakson, jospa sarja lähtee kunnolla käyntiin ajan kanssa. Kaikista mieluiten lukisin Tukka auki -sarjan tarinan kuitenkin kirjana. Vaadin lisää chick litiä Suomeen!

Piditkö Tukka auki -sarjan ensimmäisestä jaksosta?

• Kyllä
• En

View Results

 Loading ...

Ismo Leikola menetti hermonsa viikonlopun Tallitähdet-jaksossa, repi ratsuaan suusta ja löi vielä nyrkillä päähän. Luulikohan mies, että makkaravitsit ja väkivalta olisivat jollain tapaa huvittavaa seurattavaa?

Minua kiukutti erityisesti tapa, jolla Leikola puolusti käytöstään. Hevosen vikaahan kaikki tietenkin oli, omalla ratsastustaidottomuudella ei millään voinut olla osuutta asiaan. Nuorelta valmentajaltaan Leikola ei viitsinyt pyytää edes anteeksi, vaikka murskasi hänen hevosunelmansa pätkääkään piittaamatta.

Leikola saa pistää koko stand up -koomikon ammattitaitonsa peliin, jos aikoo saada tekonsa jollain tapaa unohdettua tai vaikuttamaan vähemmän pahalta. En ole koskaan pitänyt hänen juttujaan hauskoina muutenkaan, tästä lähtien vielä vähemmän.

Tervemenoa siis Tähtisumun mustaan aukkoon, tällä kertaa oikein papukaijamerkin kera.

Jokainen viimeistään 80-luvulla syntynyt tietänee Ritari Ässän ja kuormurin, jonka sisään KITT tapasi ajella täydessä vauhdissa. Oletteko koskaan miettinyt, onko sellainen oikeasti mahdollista? Minä olen. Onneksi enää ei tarvitse ihmetellä, Myytinmurtajat ottivat nimittäin asiasta selvää:

Jos tämä on mahdollista, ehkä puhuva autokin on olemassa!