No, Dexter. Jo kättelyssä on syytä huomioida, että normaalisti inhoan kaikkea väkivaltaan ja vereen liittyvää. Kun siis nimenomaan ihmismielen pimeistä sopukoista tarinansa ammentava sarja onnistuu koukuttamaan minut, siinä on pakko olla jotain erityistä.

Se jokin erityinen on samainen asia, jota huutelin Tukka auki -hahmojen perään. Dexterin hahmoissa on luonnetta! Yksikään heistä ei ole yksiulotteisesti hyvä tai paha – ei edes päähenkilö itse, vaikka sarjamurhaaja onkin. Ykköskausi oli minulle vähän liian karmiva, mutta parhaillaan Nelosella pyörivä toinen kausi on koukuttanut pahasti. Olen vältellyt spoilereita viimeiseen asti ja tähän saakka jokaisen jakson käänteet ovat tulleet yllätyksenä.

Tässä muutama hahmo, joiden persoonat erityisesti kiehtovat:

	Dexterin sisko Deborah Morgan Deborah on yhtä aikaa herttainen ja epävarma ja toisaalta piinkova poliisi, joka kiroilee kuin tukkijätkä ja tähtää korkealle.
	Dexterin AA-tukihenkilö ja rakastajatar Lila Debrahin osuvan kuvauksen mukaan Lila on ällöttävä, kalpea, brittiläinen tissivampyyri, joka on vampannut hänen veljensä. Epätoivo ja mielenterveysongelmat tuntuvat ajavan Lilaa äärimmäisiin tekoihin.
	Konstaapeli Doakes Sarjan kieroutuneessa maailmassa äärimmäisen oikeudentuntoinen ja terävä-älyinen Doakes on se paha jätkä, koska haluaa sarjamurhaaja-Dexterin rautoihin.
	… sekä tietenkin itse Dexter Saako tästä hahmosta edes pitää? Onko hänellä tunteita vai ei? Kovin on ristiriitainen veikkonen tämä Dexter.

Kuvat: yahoo.com