Purevista chick lit -romaaneistaan tuttu Marian Keyes, 46, paljasti nettisivustonsa tuoreessa uutiskirjeessä, että on sairastunut masennukseen. Irlantilaiskirjailija on kokenut depressiivisiä kausia myös aiemmin, mutta nykyistä olotilaansa hän kuvailee pahimmaksi tähän mennessä.
En pysty syömään, nukkumaan, kirjoittamaan, lukemaan tai puhumaan kenellekään. Pahinta on, ettei tämä tunnu loppuvan koskaan.
Lisätuskaa aiheuttaa syyllisyys siitä, että monien silmissä Keyesin elämä on kerrassaan täydellistä. Hän on menestynyt työssään, elää onnellisessa parisuhteessa ja elämän luulisi olevan silkkaa auringonpaistetta. Masennus on kuitenkin sairaus siinä missä diabetes, eikä sen puhkeamisella ole välttämättä mitään tekemistä ulkoisten olosuhteiden kanssa. Keyes pelkää, etteivät toimittajat ymmärrä tilannetta:
Toimittajat varmasti kyseenalaistavat, mikä oikeus minulla on valittaa, kun maailmassa on ihmisiä, joiden asiat ovat oikeasti huonosti. Siksi en jatkakaan aiheesta tämän enempää. Tiedän, että ajat ovat vaikeita ja monen elämä on mennyt kokonaan pilalle talouskriisin takia. Toivon, että voisin helpottaa heidän tuskaansa.
Toivottavasti Keyes selviää voittajana vaikeasta tilanteesta ja onnistuu purkamaan pahan olonsa vaikkapa uuteen kirjaan. Keyesin toipumista odotellessa fanit voivat nautiskella kirjailijan uusimmasta teoksesta Tuiki, tuiki Tähtönen. Sen suomenkielinen käännös julkaistaan tänä vuonna.
Se on kyllä surullista, jos masentuessa pitää pelätä että ihmiset syyllistävät kiittämättömyydestä. Masennus on kuitenkin aivojen välittäjäaineista johtuva tila, ei kuviteltu juttu ollenkaan. Serotoniinia ei vaan erity silloin tarpeeksi.
Toivottavasti Keys parantuu, ainakin hoidot masennukseen ovat nykyään hyvät. Ihania kirjoja kirjoittaa tuo Keys.
Comment by KumuSuu — January 8, 2010 at 7:37 am
Ihan hyvä, että Keyes uskalsi kuitenkin ilmoittaa julkisesti masennuksestaan. Mitä enemmän siitä puhutaan, sitä paremmin muutkin sairautta ymmärtävät. Tietynlainen herkkyys on varmaan juuri se syy, minkä takia Keyes kirjoittaa niin ihania kirjoja kuin kirjoittaa.
Comment by sumutar — January 10, 2010 at 5:01 pm